Categories
Pelit

Onko värillä väliä?

Nintendo tietää miten julkaistaan pelejä lapsille: kaksi versiota samasta aiheesta, niin ei tule tappelua. Tosin meillä peliriidat ratkaistaan niin, että isä omii kaikki pelit. Niin tänäänkin, kun testiin tupsahtivat uudet Pokemonit, Black ja White. Poliittisesti korrektin pelikriitikon painajainen on laittaa ne paremmuusjärjestykseen.

20121008-215645.jpg

Categories
Henk.koht. Pelit

Ennakkotunnelmia PlayStation Vitasta

Viimeviikkoista Finnish Game Awards -gaalaa edelsi PlayStation Vita -cocktailtilaisuus Annankadulla. Siihen oli satsattu. Ostereiden ja pitkien drinkkien lisäksi paikalla pääsi ottamaan ensipuraisut myös Vita-taskukonsolista. Se maistui… upealta.

Industrygamers bloggasi viime viikolla semi-varmana huhuna, että Vitan myyntiä vauhditetaan rasvaisella 50 miljoonan taalan markkinointibudjetilla. Syytä onkin, sillä taskupelaaminen on lipsunut käsikonsoleista muihin mobiililaitteisiin. Suurimpia voittajia ovat älypuhelimet ja lääppärit, joille minäkin povaan aurinkoista tulevaisuutta. Niillä voi paitsi pelata, myös surffata, soitella ja läiskiä nettipokeria. Vitan pitäisi päihittää myös Nintendon DS- ja 3DS-sarjan vekottimet, mikäli meinaa päästä osille mobiilimaailman tuotoista.

Kovan kilpailun lisäksi Vitan polulle mahtuu muitakin esteitä. Japanissa julkaisu jäi laimeaksi eivätkä kaikki pelinkehittäjät vielä uskalla hypätä uuden tulokkaan kelkkaan. Bisnesmielessä pelit kannattaa julkaista sille alustalle, jossa niitä ostetaan eniten. Tekniikka on siinä yhtälössä sivuseikka. Esimerkiksi Vitaa edeltänyt PSP-käsikonsoli oli teknisesti Nintendon alkuperäistä DS:ää tehokkaampi, muttei pärjännyt sille myynneissä. Lopulta pelit ratkaisevat. Applen AppStore on siitä malliesimerkki: omput ovat aina olleet kökköjä pelikoneita, mutta jos alle eurolla niille saa ladattua pikafiksit pelikuumeeseen, alkaa pienistä puroista pian tulla järviä.

Monen alustan välillä pähkäily hämmentää myös kuluttajia. DS, 3DS, PSP, Vita, iPhone vai joku muu? DS ja PSP ovat halpoja, 3DS:ssä on hassu silmät muljauttava kikka ja iPhonella voi soittaa, mutta mitä tekee Vita? Mikä sen kohderyhmä on ja paljonko se maksaa peleineenkaikkineen? Entä kannattaako Vitaa hankkia, jos olohuoneesta löytyy jo telkkariin kytketty iso konsoli? Tulee pian kiire positioida, koska Vita tulee tällä viikolla myyntiin.

Vitan cocktail-tilaisuudessa tuli läiskittyä useampaakin peliä. Ikävä kyllä drinkkilasi kourassa kollegoiden kanssa -käyttötapaus ei ollut ihan normaali. Valitan, te jotka luulitte että se on pelitoimittajan arkea. Laite pitäisi saada kotiin testattavaksi, jotta voisi oikeasti sanoa mihin se pystyy. Mobiililaitteet jos mitkä elävät ja hengittävät yksityiskohtien kautta. Akkukesto, näppäinten sijoittelu, ruudun kirkkaus ja muut toiminnot ovat juttuja, jotka vaativat testailua ajan kanssa ja eri tilanteissa. Lupaan postata lisää fiiliksiä, jos ja kun Vitan hankin.

Vita-lahjapussin tarjontaa

Vita-kokkareilta sai jälkikäteen muhkean lahjapussukan, muttei sentään itse laitetta. Paketissa oli avainhihna, lompakko ja latauskoodeja. Painava Design-kirja on tosi hieno. Varsinkin sen kansi, jonka suojamuovia liu’uttamalla PlayStation-symbolit heräävät henkiin. Pakko nähdä ennen kuin tajuaa. Ehkä videokuvaan sen joskus.

Categories
Pelit

Parhaat iPod-pelit villitsevät aloittelijatkin

En pidä iPhone-pelejä juuri minään. Tai noh, en ennen kuin työkaveri esitteli mitä kaikkea esimerkiksi iPod Touchilla voi pelata. Siinä missä DS-valikoimani pullistelee paneutumista vaativia puzzleja ja japsiropeja, on iPodille tarjolla kevyttä Tower Defenceä, helppoa Wii-tyyppistä heiluttelua ja tietysti Canabalt. Yllättäen iPod on siirtymässä sille alueelle, jonka DS on pahiten laiminlyönyt – taukopelaamiseen.

Taukopelaamisen merkitystä ei pidä aliarvioida. Simppeli ja näennäisen vähän aikaa vaativa pelaaminen on törkeän suosittua. Taukopelit yltävät jopa niihin kohderyhmiin, joissa ei normaalisti pelata yhtään mitään. Esimerkiksi pieniä flash-pelejä tarjoavan Pelikone.fi-palvelun kävijöistä jopa 64 % on naisia (Pelikone.fi kävijäprofiili 2009).

Yllättäen iPod ja iPhone alkavat vaikuttaa kiinnostavilta laitteilta myös pelinkehittäjien kannalta. Mainstream merkitsee rahaa. Ja jos pelintekijät innostuvat, on pelaajien helppo seurata perässä. Voisiko siinä olla se viisastenkivi, jolla pelaamisesta tulee lopullisesti suurten massojen hyväksymää viihdettä?

Categories
Henk.koht.

Güle, güle!

Terveiset Turkista! Sää oli tukala, mutta voittaa tihkusateisen syksyn. Kävin reissun aikana tutustumassa sikäläisten basaarien pelitarjontaan. Se oli kovin laihaa. GBA- ja DS-pelien piraattiversioita oli kuitenkin hyllyt pullollaan. Melkoinen näky, etenkin kun pelien kotelot olivat kehnoja valokopioita. Myyjä halusi periä valokuvien ottamisesta kolehtia, joten en päässyt ikuistamaan maailman epäilyttävimmän pelikaupan antia.

Ja olikos muuten vähän nopea muutos täkäläisessä säässä. Lähdettiin Suomesta shortseissa ja t-paidassa ja takaisin tullessa meinattiin jäätyä kuin torakat. Plääh.

Categories
Pelit

Viisi PSP-ongelmaa, jotka Sonyn tulisi korjata

Kesä on minulle ulkoilun ja matkailun aikaa. Sillä on vaikutusta myös digitaaliseen elämääni. Tietokoneen käyttö vähenee ja videopelit pelataan käsikonsoleilla. PSP on osoittautunut verrattomaksi lomakaveriksi, mutta muutama homma tökkii:

Käyttöliittymä on kankea. Se sopii pelaamiseen, muttei juuri muuhun. Pädiohjausta ei ole suunniteltu nettiosoitteiden kirjoittamiseen tai musiikin kuunteluun. Miksei PSP:ssä ole vielä kosketusnäyttöä? Applen iPhonessa on sellainen, samoin Nintendon DS:ssä. Ja ne myyvät kuin viimeistä päivää. Väitän että kosketusnäytöllä saisi lisäpotkua peleihinkin. Se vaatisi tosin muutoksia myös tekniikkaan, sillä…

Akku loppuu liian nopeasti. Luulin että vika olisi korjaantunut uuden slim&lite-version myötä. Turha toivo. Sen akku on kapasiteetiltaan vielä entistäkin pienempi. DS:ään verrattuna PSP:n peliaika jää harmittavan lyhyeksi, mikä johtuu suurelta osin siitä, että…

UMD-levyt ovat aikansa elänyt formaatti. Levyjen lukeminen ja pyörittely laitteen sisuksissa kuluttaa akun nopeasti loppuun. Flash-muistiin verrattuna levyjen latausajat ovat pitkiä. UMD:lle optimointi on myös pelinkehittäjille hankalaa, mikä ei voi olla vaikuttamatta pelitarjonnan määrään. Olisi hyvä jos pelit voisi kopioida suoraan PSP:n muistiin, mutta…

Muistia on ihan liian vähän. Ilman muistikorttia PSP on rampa. Mutta edes isoa muistikorttia ei voi juuri hyödyntää pelaamiseen. Sille säilötään lähinnä pelitallennuksia. Poikkeuksena muutamat PlayStation Networkista ladattavat PS1-pelit. Muistikortin rinnalle pitäisi saada iso sisäinen Flash-levy. Tosin tässä vaiheessa siitä ei vielä olisi paljon iloa, koska…

PSP:lle ei ole tarjolla kunnollista latauspalvelua. Miksei PSP:lle voi ladata digiviihdettä kuten kännyköille? Periaatteessa voisin hyväksyä että lataukset tehtäisiin tietokoneella tai PlayStation3:lla ja siirrettäisiin siitä konsolille. Valitettavasti sekään ei ole kovin helppoa. Tiedostot pitää ensin muuntaa sopivaan formaattiin ja lykätä juuri oikeaan kansioon muistikortille. Ihan liian hankalasti toteutettu homma ollakseen käytettävä.

Unohtuiko listasta jotain? Entä tunteeko kukaan PSP:n kehittäjiä? Haluaisin nämä uudistukset PSP:lle mieluiten jo ennen työmatkaani.

Categories
Pelit

Professor Layton and The Curious Village

Professor Layton

Tiedätkö kuinka monta kertaa vuorokaudessa digitaalinen kello näyttää kolme tai neljä samaa numeroa peräkkäin, jos käytetään 12-tuntista esitystapaa? Professori Layton tietää. Minä vasta kolmannella yrityksellä.

Olen aiemminkin hehkuttanut pikkupelejä, joiden pelaaminen onnistuu ilman tuntien paneutumista ja peukalotreeniä. Nintendo DS:lle julkaistu Professor Layton and the Curious Village kuuluu sen genren parhaimmistoon. Tarkoituksena ei ole ampua tai sohia kynällä, vaan ajatella ja ratkoa mielenkiintoisen juonen joukkoon ripoteltuja pulmia. Pelin lopullisena tavoitteena on auttaa professori Laytonia oppipoikineen ratkaisemaan salaperäisen kultaisen omenan arvoitus.

Vaikka Layton on todellinen aivopähkinä, on sen toteutus ihan eri luokkaa Braintraingiin ja muihin pulmapeleihin verrattuna. Sen värikäs maailma ja oivaltavat pulmat ovat suorastaan vangitsevia. En muista koska olisin viimeksi vain istunut ja raapinut päätäni jonkun pelin ääressä – ja pitänyt siitä. Se on varmuudella hyvän pelin tunnusmerkki.

Professor Laytonia ei ikävä kyllä ole vielä julkaistu Suomessa, mutta kiitos nettikauppojen tarjonnan, DS:n aluekoodittomuuden ja dollarin alhaisen kurssin, se on helppo hankkia ulkomailta. Voin suositella ainakin Play-asia.com –verkkokauppaa, josta tuotteet saa tilattua nopeasti ja halvalla. Pelin kotisivut löytyvät osoitteesta www.professorlaytonds.com.

Categories
Linkit

links for 2006-12-29