Meikäläinen poistuu tästä joulupuuron keittoon.

PS. Lisäsin varmuuden vuoksi vähän digitaalista lumisadetta saitille.

Olli pingasi maanantaina kiinnostavalla uutisella, mutta unohdin blogahtaa siitä. Nimittäin:

Magic the Gathering -korttipelin maailmanmestaruus saatiin Suomeen (via Iltalehti). Helsinkiläinen Antti Malin ajoi, jönttäsi ja dunkutteli tittelin ja 45 000 taalan palkintopotin kotiin komeilla tilastoilla. Myös Wizardsin verkkosaitti uutisoi voitosta näyttävästi. On suomenliput ja kaikki.

Kiitos Antti Malin, torilla tavataan!

Viimeksi Suomen MtG-saavutukset pääsivät yhtä isosti lehtiin vuonna 1996, jolloin Tommi Hovi edusti kansainvälisissä kisoissa Suomea sinivalkoisella Stasis-pakalla. Samoihin aikoihin minä olin hurahtanut peliin täysillä ja ostanut kortteja jo melkein henkilöauton hinnalla. Harrastus ei ole vieläkään hiipunut, vaan pelaamme edelleen aktiivisesti kaveriporukan yhteisillä korteilla.

Niille jotka eivät ole ikinä Magicista kuulleetkaan, suosittelen hankkimaan joululomaksi läjän kortteja ja kavereita. Siitä ei juuri sosiaalinen pelaaminen parane. Sopii etenkin ruudun tuijotteluun turtuneille pelaajille.

[Kuva: Wizards of the Coast]

Viime viikon digitaaliset huippuhetket koettiin zombiräiskinta Left 4 Deadin parissa. Peli niputtaa kaikki lajityypin kliseet mainiosti jaksotettuihin seikkailupätkiin, joiden pääosassa säntäilee nelihenkinen selviytyjäjoukkio. Tavoitteena on yksinkertaisesti selvitä hengissä elävien kuolleiden kynsistä, kunnes pelastajat saapuvat. Tai vastavuoroisesti heittäytyä George A. Romeron saappaisiin ja usuttaa zombeja sankareiden kimppuun. Lopputulos on kaikessa suoraviivaisuudessaan todella verevä elämys.

Pelasimme viikonloppuna useamman tunnin putkeen ja ihastuimme siihen, kuinka jokainen kampanja on kuin pieni b-luokan leffa. Mieleen jäi etenkin kohtaus, jossa viimeiset henkiinjääneet olivat linnoittautuneet autioon venevajaan puolustautumaan loputtomalta tuntuvaa zombilaumaa vastaan. Taistelu olisi ollut täysin toivoton, ellei ryhmä olisi onnistunut saamaan radiolla yhteyttä rannikolla partioivaan pelastuslauttaan. Ikävä kyllä vastarintamme murtui jo parissa minuutissa. Jättimäisten mutanttien ryskäessä alakerran ovien läpi jouduimme tekemään epätoivoisen rynnistyksen kohti laituria. Ainoastaan minun hahmoni pääsi perille elävänä, muut hautautuivat jonnekin liikehtivän lihamassan pohjalle.

Kun pelastusalus sitten irtautui satamasta, vain yksi matkustaja kyydissään, saattoi kuulokemikrofonin välityksellä aistia suuria tunteita. Minusta oli juuri tullut se kauhuelokuvien raivostuttava opportunisti, joka jättää kaverinsa pinteeseen pelastaakseen oman nahkansa. Myöhemmin tosin kuittasin velkani lähes yhtä eeppisessä loppumittelössä hylätyn sairaalan katolla, jossa hahmoni harhautti hirviöitä haulikko laulaen, samalla kun muut nilkuttivat helikopterille.

Dead Spacen ja Mirror’s Edgen ohella Left 4 Dead kuuluu loppuvuoden yllättäjiin. Suosittelen, varsinkin jos railakas zombimeininki innostaa. Ainakin Play-Asia myy Xbox 360 -versiota jo nyt alle viidenkympin, mutta ilmoitelkaa jos jostain löytyy vielä halvemmalla.

Sony julkaisi tänään odotetun lehdistötiedotteen:

PlayStation Home Beta -palvelu julkaistaan vihdoinkin yleisölle. Palvelu on kaikkien PlayStation3 -käyttäjien ulottuvilla 11.12.2008 alkaen. Palvelu aukeaa nyt kaikille käyttäjille ja sitä kehitetään tulevaisuudessa uusien ominaisuuksien ja palveluiden kautta.

Upeaa! Heti vaan Pleikkari auki ja valikkoa selaamaan… vaan eipä löydy uutta ominaisuutta.

KonsoliFINin keskustelualueella selvisi etten ole yksin. Julkaisuaikataulu petti. Ei Homea tänään. Deja vu.

Kuluttajat ovat siitä hassuja olentoja, ettei niillä ole lainkaan kärsivällisyyttä. Jos kaikki ei tule heti niille nyt, niin hermo menee. Joten miten olisi seuraavalla kerralla Apple-tyylinen julkaisu: ”Tässä uusin keksintömme. Emme ole hiiskuneet siitä sanaakaan ennakkoon. Se tulee kauppoihin heti.”

Kuluneella viikolla eniten pelitunteja keräsi jatkokaksikko Gears of War 2 ja Resistance 2. Peleissä oli yllättävän paljon samaa:

• Molemmat edustavat samaa B-luokan muukalaisvihascfiä.
• Gearsin locustit asuvat maan alla, samoin Resistancen chimerat…
• …ja näyttävätkin melkein samalta.
• Pelien tapahtumat on jaksotettu samalla tavoin, hallittaviin pikku pätkiin.
• Kummassakaan ei ole terveysmittaria, vaan voimat palautuvat huilaamalla.

Välillä piti vähän kerrata, että kummassa pelissä se kadonnut vaimoke pitikään löytää.

Mutta on niissä yksi merkittävä ero: Resistance 2 on ääninäytelty kokonaan suomeksi. Minusta on hienoa kuulla kotimaan kieltä peleissä. Kansallista itsetuntoa hivelee, kun meille suomalaisillekin tarjotaan välillä lokalisoitua materiaalia, muuallakin kuin perhepeleissä (Resistancet ovat K-18-kamaa). Seuraava askel olisi sitten pistää vähän panoksia esiintymiseen. Se on paikoin vähän ponnetonta ja monet lausahdukset särähtävät suomalaiseen korvaan. Varsinkin Tutorial-vaiheen one-linereista tuli meillä välitön hitti:

”Nappiosuma! Se taisi tykätä kyttyrää, heh heh.”

Suosittelen sekä Resistancen että Gears of Warin jatko-osia. Ovat menetetyn vapaa-ajan arvoisia.

Pakko nostaa hattua kakun tekijälle. Vaikuttaa olleen melko työläs tekele. En tajua miten kenelläkään on ollut kanttia lapioida se kitusiinsa.

Harva peli on osannut kuvata ydinsodan jälkeistä maailmaa yhtä hyvin kuin kulttimaineeseen kohonnut Fallout-pelisarja. Se sai hiljattain jatkoa Bethesdan julkaiseman Fallout 3:n muodossa. Olin epäileväinen. Pelisarjan kakkososa oli niin laadukas tekele, että muutosten tekeminen totuttuun mekaniikkaan sieppasi tosi syvältä. Vuoropohjaisuus ja ylhäältä tähyävä kuvakulma olisivat olleet tosi tervetullutta vaihtelua nykyiseen pelitarjontaan, jossa suurin osa peleistä näyttää ja tuntuu vain vähän eri mausteilla terästetyltä Grand Theft Autolta tai Doomilta. Vaan ei. Nykypelien on ilmeisesti näytettävä samalta vedotakseen massoihin. Sikäli typerää, koska massat tykkäävät joka tapauksessa enemmän Singstarista kuin tietokoneroolipeleistä.

Koska en halua profiloitua filmihullua vastaavaksi pelihimmeäksi, nielin ennakkoluuloni ja buukkasin itselleni reissun Capital Wastelandiin. Selvisi, että jo viikon loma säteilevässä atomierämaassa tekee ihmeitä. Aloin pitää uudesta Falloutista. Okei, onhan se melkoisen suoraviivainen skifiväännös Oblivionista ja toisinaan aika hiton puuduttava, mutta alkuperäisten Fallouttien fiilis on tallella. Ja vekkuli VATS-tähtäysjärjestelmä tyydyttää vuoropohjaisuuden kaipuuta. Lopputulos ei ole täydellinen, mutta riittävän viihdyttävä. Aikaa peli nielee kuitenkin ihan tuhottomasti. Sosiaaliset suhteet kärsivät jopa enemmän kuin oikean ydinlaskeuman jälkeen.

Fallout 3:n lisäksi kuluneella viikolla tuli tutustuttua Xbox 360:n uuteen käyttöliittymään. Pelit asentuvat hienosti kiintolevylle ja oman profiilikuvan saa – tai joutuu – vaihtamaan Nintendo-henkiseksi Mii-ukkeliksi. Aika kevyttä kamaa, mutta vetoaa varmasti massoihin.

Boxille julkaistiin lopulta myös oma karaoke-peli, Lips. Eroa uusiin Singstareihin ei huomaa juuri muussa kuin mikrofoneissa, jotka ovat Lipsissä langattomat. Erittäin hieno uudistus, ottaen huomioon minkälaisissa olosuhteissa karaokea yleensä lauletaan. Langallisilla mikeillä konsolin saa tiputettua hyllyltä nopeammin kuin sanot: “terästetty glögi”. Lipsiin saa ladattua myös omia biisejä laulettaviksi. Se tosin edellyttää että laulajat muistavat kappaleiden sanat ulkoa.

Ensi viikolla olisi tarkoitus hioa vähän tekniikoita NHL 09:ssä. Viikonlopun turnauksessa hävisimme kolmesta matsista kaksi. Kiinnostaisi myös vertailla Resistance 2:n ja Gears of War 2:n eroja, sikäli kun pikkujouluilta ehtii.

PS. Tietääkö kukaan mitä kävi uuden Singstarin PS2-yhteensopivuudelle? Vanhoista saisi kivan joululahjan, mutta uskaltaako niistä vielä luopua..?