Pelikokoelma

Kuvia sarjassamme: “Vaimojen kauhistuttajat ja sata muuta syytä miksi meillä on kaikissa kaapeissa ovet”. Eli muutama räpsy lautapelikokoelmastani.

Ihan kaikki eivät mahtuneet kuviin. Esim. Heroscapen tapaiset monsteripelit on pakattu semisiististi Ikean säilytyslaatikoihin. Niitä voi jopa pitää esillä.

Täydellinen lista lautapeleistäni löytyy Boardgamegeekin puolelta, linkin takaa: http://boardgamegeek.com/collection/user/feldon

20120404-115335.jpg

20120404-115431.jpg

20120404-115449.jpg

Hyvä paha Overlord

Eilisen blogahduksen innoittamana pelasimme yhden nelinpeliskenaarion Descentiä. Minut valittiin Overlordiksi, eli sain vastuulleni nitistää luolastoon törkeästi tunkeilevat sankarit. Olin innoissani, mutta ikävä kyllä myös umpisurkea työssäni. Sankarit moppasivat armeijallani lattiaa.

Virallinen selitykseni on, että yritin peluuttaa roolipeliä, enkä lautapeliä. Minusta oli loogista, että jättiläishämähäkit hyökkäsivät lähimmän heeroksen kimppuun, vaikka optimaalinen siirto olisi ollut kuljettaa hämppikset takalinjaan myrkyttämään ruipelo varas jousipyssyineen. Mutta ymmärtäisikö hämähäkki sellaista?

Pelaajat totta kai käyttivät lepsuiluani täysillä hyväksi. Ovista kulki ekana joku epämääräinen sankarin ja panssarivaunun yhdistelmä, joka keräsi kaikki viholliset kimppuunsa, samalla kun maagi ja varas laukoivat täysin rauhassa headshotteja matkan päästä. Lopussa hahmoilla oli kerättynä yli 20 Conquest-tokenia, kun niitä normaalisti olisi jäljellä hikisesti pari-kolme. Kännykamera taltioi sankarin ja loppuvastustajan kohtaamiseen, joka oli lyhyt ja opettavainen: hyvän Overlordin pitää olla paha.

23 Conquest Tokens

Descent: Journeys in the Dark -lautapeli

Descent on lautapeli, jossa menneisyyden soturit komppaavat luolissa, metsästäen lohikäärmeitä, peikkoja sekä tietysti aarteita. Yksi pelaajista saa harteilleen yliherran viitan, joka valtuuttaa tuhoamaan sankarit kaikin keinoin. Loput pelaajat toimivat joukkueena yliherraa vastaan.

Pelin alussa sankarit tuunaavat ensin hahmoistaan mieleisiään. Sen jälkeen valitaan mukana tulevasta vihkosta seikkailu, jota hahmot lähtevät selvittämään. Seikkailulle luodaan puitteet pienellä tarinalla ja tunnelmaan sopivilla kuvauksilla, jotka yliherra lukee ääneen seikkailuvihkosta. Se jääkin peruspelin ainoaksi roolipelielementiksi. Muilta osin seikkailut ovat silkkaa mättämistä, joka huipentuu ison loppuvastustajan kurmoottamiseen. Esimerkiksi ensimmäisessä tehtävässä hahmojen on nitistettävä maaseutua terrorisoiva jättiläinen armeijoineen.

Taistelu hoituu noppia paiskomalla ja erilaisia kortteja käyttämällä. Monesti taistelun lomaan on piilotettu jokin niksi, joka pelaajien on tajuttava ennen loppukohtaukseen pääsemistä. Vaikkapa salaoven tai artefaktin löytäminen. Se lisää tehtävien kiinnostavuutta. Sooloilemalla hahmot pääsevät vain hengestään, joten upea yhdessä tekemisen fiilis syntyy nopeasti. Tuurivetoisuuskaan ei häiritse, vaan sopii peliin hienosti.

Descent Coffin Box

Ruumisarkullinen muovia

Descentin fantasiamaailma on kovin tavanomainen, mutta laajuudessaan vaikuttava. Sankareita on valittavana lukematon määrä. Samoin on hirviöiden laita. Mukana tulevat yksityiskohtaiset muovihahmot pistävät laiskemmankin mielikuvituksen laukkaamaan. Esimerkiksi pelilaudalla siipiään levittelevä demoni on todella vaikuttava ilmestys. Tavarapaljous on mahdutettu puolimetriseen pelilaatikkoon, joka on kokonsa puolesta saanut lempinimekseen ruumisarkku.

Varsinainen pelilauta on modulaarinen, eli se kootaan erillisistä paloista. Löytyy tunnelia, salia, ansaa, laavaa ja ties mitä. Monipuolisuudessa ja mahdollisuuksissa ei ole pihistelty. Toisaalta maastoa on niin paljon, että tarvittavan osan löytäminen käy toisinaan työstä. Varsinkin kun kaikki palat ovat pahvia, eivätkä esimerkiksi kolmiulotteista maastoa, kuten Heroscape-lautapelissä. Näppäiltävää piisaa myös sadoissa pelin mukana tulevissa korteissa, joissa määritellään mm. hahmojen ominaisuuksia, taitoja ja tarvikkeita.

Descentin demoni on vaikuttava näky siipineen

Lisää luolia, enemmän huolia?

Descent: Journeys in the Dark on vasta aloituspaketti. Elämystä voi myöhemmin laajentaa lisäosilla. Niiden mukana saa lisää hahmoja, tehtäviä ja ominaisuuksia. Eräs mielenkiintoisimmista laajennuksista on Road to Legend, joka kytkee peliin hahmonkehityksen ja yksittäisiä seikkailuja yhdistävän juonen. Se tekee pelaamisesta entistä kiinnostavampaa. Toki peruspelilläkin pötkii pitkälle. Pelkästään yhden seikkailun läpipeluu kestää siinäkin helposti neljä tuntia.

Descentin osia, vain esimakua

Descentin heikkoina puolina ovat ehdottomasti rönsyily ja pikkusääntöjen valtava määrä. Yliherran pitää osata 23-sivuinen sääntökirja riittävän hyvin, tai muuten peliaika menee pikkukysymysten pähkäilyksi. Kuten paljonko toimintapisteitä pitää käyttää kun vaihtaa kädessään olevaa esinettä, montako parannusjuomaa voi juoda vuorossa jne. Lisäosissakin on omat metkunsa. Sääntökirjan lisäksi kannattaa ladata netistä uusimmat FAQ-listat ja sääntötiivistelmät, sekä kaivaa kussakin seikkailussa tarvittavat osat aina valmiiksi esiin ennen aloittamista. Mikään ei latista peli-iloa yhtä tehokkaasti kuin kadonneiden pahvilätkien etsiskely keskellä kiivainta taistelua.

Vaikka ajallinen panostus Descentiin on tuntuva, saa sijoitukselleen rutkasti vastinetta. Pelin kiperimmät seikkailut ovat aidosti mieleenpainuvia kokemuksia, joista puhutaan vielä myöhemmilläkin pelikerroilla. ’Eeppinen’ on nykyään vähän ryöstöviljelty sana, mutta se kuvaa parhaiten Descentin tunnelmaa. Siinä on vaan jotain älyttömän hienoa, kun miekan ja magian sankarit painavat menemään pitkin maanalaisia käytäviä, viitat lepattaen tai haarniskat kalisten. Minulle se tuo mieleen lapsuuden kesälomat, kun ulkona oli aurinko ja helle, mutta me istuimme vain sisällä pelaamassa Descentin esi-isää, HeroQuestia, murehtien ainoastaan Vaeltavan Hirviön seuraavaa hyökkäystä.

Descentin sankarihahmoja

Descent lyhyesti:
Noppavetoinen luolastomättö kauniilla figuureilla ja jännittävillä kampanjoilla. Yksi pelaajista ohjaa hirviöitä ja loput koittavat joukkueena kukistaa päävastustajan. Pelaaminen vaatii aikaa, mutta palkitsee huikeilla kokemuksilla.
(4/5)

Ai niin, Descentistä on tekeillä myös virtaviivaistettu versio, Descent 2nd Edition, jonka pitäisi korjata sääntökömpelyydet. Fantasiateemaa karttelevat voivat tutustua myös Doom-lautapeliin, jossa käytetään täsmälleen samaa pelimekaniikkaa kuin Descentissä.

Great Customer Service: Mayday Games

This post is exceptionally in English, in case someone from Mayday Games happens to see this. If you do, I think you guys are awesome.

Long story short: I ordered a hefty pile of plastic card sleeves from a company called Mayday Games (www.maydaygames.com). Card sleeves are used to protect playing cards from wear and tear, and also make them easier to shuffle. Anyway, ordering went smooth, so did the payment, but the actual delivery took ages.

Finally, after several weeks, I got an envelope from my friendly local post office. Inside was an official pardon letter from Finnish Post and my Mayday order. Or more likely what was left of it. Obviously not a single sleeve, but plenty of scrap paper and pulp. The attached letter quite sternly stated that these things just happen and I could call them and cry, but it wouldn’t help. Ie. “Case closed, sucks to be you.”

I pretty much thought I had lost both the card sleeves and my money, but decided to email Mayday anyway. Maybe they could tell me what to do. The response I got was fast and brief:

Sorry about that! We will resend it out under the USPS and you should receive it in about 7-14 days. Let us know when you get this and if you have any more problems with your order. Thanks!

No questions asked, no hassle. Just great service. A week later my card sleeves arrived nicely packed and ready for action. Mayday games, you made me very happy. Thank you.

Here’s a now-and-then photo. Guess which one is the original shipment 😉

USPS Flat Rate Envelopes

Heroscape-lautapeli

Toiveeni täyttyi: Heroscape saapui! Olen ollut viimeiset pari viikkoa niin tohkeissani, etten ole ehtinyt edes koneelle. On se niin vaikuttava ilmestys.

Okei, ehkä on syytä selventää mistä on kyse. Heroscape on muovifiguureilla pelattava kevytstrategia. Ehkä jopa enemmän lelu, kuin vakavasti otettava lautapeli. Silti tai juuri siksi se on kerännyt hämmentävän paljon kehuja juuri tosipelaajilta. Esimerkiksi Bruno Faidutti on lisännyt sen suositeltujen pelien kirjastoonsa ja pelimaailman kaupallisin pastori Tom Vasel on laatinut siitä viisiosaisen videoesittelyn YouTubeen. Myös lautapelisaitti Boardgamegeek on pullollaan Heroscape-suitsutusta. Pelin kiinnostavuutta lisää sen harvinaisuus. Alkuperäinen painos on ollut loppuunmyyty jo vuosia, eikä lisää ole julkaisijan mukaan luvassa. Enää. Ikinä.

HeroScape Rise of the Valkyrie

Oma kappaleeni saapui siis jokunen viikko sitten. Se oli iso. Valtavan pahvikotelon sisuksista paljastui muutama kymmenen valmiiksi maalattua pikku-ukkoa, tokeneita sekä kahmaloittain kolmiulotteisia maaston osia. Vähän aikaa paloja kasailtuani oli edessäni komea taistelukenttä täynnä laaksoja sekä kukkuloita. Vähän kuin olisi legoja rakennellut. En ottanut aikaa, mutta ei siihen kauaa mennyt. Sitä paitsi rakentelu oli kivaa.

Seuraavaksi lisäsin kentälle figuja. Löytyi sotilaita, robotteja, lohikäärmeitä ja ties mitä. Vilkaisu taustatarinaan kertoi, että ikuisen elämän lähteistä kamppailevat valkyyrit olivat kutsuneet avukseen aikojen ja ulottuvuuksien taitavimmat soturit. Vähän absurdia, mutta hitto että figuurit näyttivät hyviltä maastossa. Kullakin hahmolla on oma taustatarinansa ja pistearvo, joiden avulla pelaajat voivat kasata itselleen tasaväkiset armeijat. Korttien pläräilyssäkin on oma hohtonsa: Ottaisiko monen sadan pisteen arvoisen lohikäärmeen, vai yrittäisikö voittoa laumalla samuraita ja kyborgeja?

Säännöiltään Heroscape on suoraviivainen, mutta toimiva. Pelin mukana toimitetaan valmiita skenaarioita, joissa on määritelty erilaisia tavoitteita. Tyypillisin tehtävä on pyyhkiä vastapuolen armeijoilla lattiaa, kunnes kentällä on enää omia joukkoja. Polveileva maasto tuo kivasti vaihtelua kaikkeen, samoin arvoitukselliset glyyfit, jotka voivat parhaimmillaan antaa omille joukoille käsittämättömiä supervoimia tai hyydyttää sotilaat kokonaan. Homma ei ole millimetrin tarkkaa sotapelaamista, vaan ehtaa jenkkiviihdettä. Esimerkiksi line-of-sight eli näkyvyys mitataan katsomalla pelikenttää hahmon pään takaa. Jos reitti näyttää selvältä, niin antaa palaa.

Olen vakuuttunut. Heroscape oli sitä mitä odotin. Kaunista pelattavaa turhuutta. Peli oli välitön hitti myös lasten silmissä. Sivuhuomiona sanottakoon, että palikat ovat kestävää materiaalia ja ainakin sen puolesta sopivat hyvin myös lasten leikkeihin. Oma Heroscapeni ei kuitenkaan lasten, vaan isän leikkikalu. Ainakin toistaiseksi. Veikkaan, että Heroscape on niitä ensimmäisiä lautapelejä, joita meillä tullaan koko perheen voimin pelaamaan.

Heroscape lyhyesti:
Kaunis ja yksinkertainen kevytstrategia hulppeilla pelinappuloilla ja kasattavalla kolmiulotteisella maastolla. Tästä ei peli komistu. Isoa Amerikan tyyliä messevimmillään.
(5/5)

BTW, jos Heroscape kiinnostaa, kannattaa suunnata katse kohti amerikkalaista House Mouse Games –putiikkia. He ovat erikoistuneet Heroscapeen ja ainakin tätä kirjoittaessa heiltä löytyy vielä mittava valikoima ihan uutta tavaraa sopuhintaan. Toimittavat Suomeenkin.

Nexus Ops -lautapeli

Nexus Ops räjäytti aikanaan tajuntani. Tieteistoimintaa pursuavassa lautapelissä oli megatonneittain tunnelmaa, modulaarinen heksalauta sekä juuri sopivassa suhteessa sekoitettu cocktail tuuria ja taitoa. Eikä yksi pelikerta kestänyt kolmea tuntia.

Nexus Opsissa kukin pelaaja ohjastaa galaktista kaivosyhtiötä, jotka tavoittelevat harvinaista Rubium-mineraalia. Helppojen louhintatehtävien lisäksi omaa liiketoimintaa on puolustettava ja laajennettava voimakeinoin. Rahalla saa palkattua sotakalustoa aina perusmortista kiitäviin, loikkiviin ja liitäviin avaruushirviöihin asti. Vuorollaan voi muutenkin tehdä mitä tahtoo, mutta emoyhtiön määrittelemien salaisten tehtävien suorittamisesta palkitaan normaalia ruhtinaallisemmin. Osa tehtävistä on niin absurdeja, ettei omia saati vastustajan tekemisiä ole helppo ennakoida. Esimerkiksi ihmisarmeijalla hyökkääminen on melkein aina tuhoon tuomittu yritys, mutta salainen tehtävä voi määritellä sen monen voittopisteen arvoiseksi operaatioksi. Voittopisteitä saa myös jokaisesta voitetusta taistelusta, joten peli kannustaa aktiiviseen ja lähes aggressiiviseen pelityyliin. Se on piristävää vaihtelua kyttäilylle ja optimointishakille.

Visuaalisesti Nexus Ops muistuttaa 1970-luvun camp-skifiä, vaikka onkin julkaistu 2005. Figuureita on paljon ja 70-luvun tyyliin ne hehkuvat uv-lampun loisteessa. Vastaavaa en ole muissa peleissä nähnyt. Pelilauta rakennetaan heksoista, mikä tuo mukavaa vaihtelua konflikteihin.

Kaivosplaneetan monipuolisen maaston hyödyntäminen, rubium-kaivosten valtaaminen ja tukilinjojen miettiminen vaatii taitoa. Varsinaiset taistelut ratkeavat kuitenkin tuurilla. Tehokkaammilla yksiköillä on parempi todennäköisyys voittaa, mutta toisinaan onnekas astronautti onnistuu pudottamaan arvokkaan Lava Leaperin silkalla tsägäosumalla. Oikukkaiden noppatulosten lisäksi satunnaisuutta syntyy myös erilaisten erikoisvoimien ja sattumakorttien kautta, jotka voivat mm. kääntää painovoiman vinksalleen, antaa ylimääräistä rubiumia tai vaikka joukkueellisen avaruusdesantteja kylvämään tuhoa vihollislinjojen taakse. Satunnaisuus on piristävää ja antaa aloittelijoillekin mahdollisuuden menestyä, jolloin jännitys ei missään vaiheessa lässähdä.

Nexus Ops ei ole reilu peli. Varsinkin monen pelaajan kohtaamisessa heikoimmin taktikoiva jää helposti muiden kynnysmatoksi. Tuuri ja hävityistä taisteluista saatavat hyvityskortit tasaavat tilannetta hieman, mutta päätehtaiden menetyksestä on vaikea toipua. Reilua ei ole sekään, että Nexus Ops on loppuunmyyty. Peli floppasi mainstream-markkinoilla, mutta keräsi ansaittua glooriaa harrastelijapiireissä. Pelin viimeisistä myyntikappaleista piti taistella. Hankin oman Nexus Opsini Australiasta asti. Siellä oli Avalon Hillin jämävarastoa vielä jäljellä. Huuto.netissä ja eBayssa tarjottujen hintojen perusteella pidin sitä jopa hyvänä sijoituksena, kunnes Fantasy Flight Games romautti kurssit ilmoittamalla julkaisevansa pelin uudestaan. Jos uusintapainos on läheskään yhtä hyvä kuin alkuperäinen Nexus Ops, kannattaa se poimia talteen välittömästi.

Rubium Dragon pyyhkii avaruusmainareilla lattiaa

Nexus Ops lyhyesti:
Nopeatempoista taistelua ja taktikointia tieteisleffasta tempaistulla kaivosplaneetalla.
(5/5)

[ks. myös Nexus Ops -pelin virallinen sivu]

Starcraft-lautapeli

Starcraft lautapeli

Muutama vuosi takaperin julkaistu Starcraft The Boardgame herättää kunnioitusta. Valtavan kokoiseen laatikkoon on pakattu toistasataa upeaa figuuria ja isot läjät muuta samannimiseen tietokonepeliin perustuvaa sälää. Viimeistään monikymmensivuinen sääntökirja pistää heikommalta pelaajilta pään pyörälle. Kärsivälliset pelaajat palkitaan mahtavalla tieteisräiskintäelämyksellä.

Miten pelataan?

Starcraft on kevyt ja upea sotapeli, jonka ääreen mahtuu kahdesta kuuteen pelaajaa. Alussa jokainen valitsee itselleen värin ja rodun. Tarjolla on Starcraft-tietokonepelistä tuttu valikoima futuristisia sotajoukkoja:

  • Zergit ovat kuin suoraan Alien-elokuvista tuttuja biologisia hirvityksiä, jotka hyökyvät valtavina laumoina pahaa-aavistamattomien vihollistensa kimppuun.
  • Protossit turvaavat mijardien vuosien aikana kehittyneisiin yli-inhimillisiin kykyihinsä ja nujertavat vastustajansa silkalla teknologisella ylivertaisuudellaan.
  • Terranit ovat ihmisiä ja avaruuden uudisraivaajia. Yliluonnollisten voimien tai tappanvaistojen sijaan ihmiset luottavat juonitteluun ja tekniikkaan joka toimii. Sopivalla virittelyllä jopa perinteinen jalkaväki on kovaa kamaa.

Kullakin rodulla on valittavana vielä kaksi eri johtajaa, joista kummallakin on omanlaisensa taidot ja erikoisvoittoehdot. Vaihtelua piisaa siis pienemmälläkin porukalla.

Pelin perimmäinen tarkoitus on varmistaa universumin herruus. Tavoitteeseen pääseminen vaatii taktikointia ja kallisarvoisten kaasu- ja mineraaliesiintymien valtausta. Raaka-aineilla kehitetään puolestaan omaa armeijaa ja teknologiaa, jonka avulla valloituksia voi jatkaa entistä pidemmälle. Toimintaa ja taktiikoita on lukematon määrä.

Starcraft-lautapeli muistuttaa teemansa puolesta tietokone-esikuvaansa, mutta tahti on huomattavasti rauhallisempi. Yhteen moninpelimättöön hujahtaa helposti nelisen tuntia – mikä tuntuu kuitenkin aina liian lyhyeltä. Jos teema kiinnostaa edes etäisesti ja kalenterista löytyy aikaa pidemmille pelisessioille, kannattaa Starcraft hakea talteen.

Plussat ja miinukset:

+ Eeppinen ja upea teema
+ Runsaasti tekemistä ja vuorovaikutusta
+ Nerokkaita oivalluksia ja peliteknisiä niksejä
– Paikoin vähän liikaakin liikkuvia osia ja muistettavia erikoissääntöjä. Ei todellakaan sovi aloittelijoille.

Starcraft-lautapeli lyhyesti:

Lelulaatikollinen scifi-taktikointia kokeneemmille pelaajille.

Suunnittelijat: Corey Konieczka, Christian T. Petersen
Kustantaja: Fantasy Flight Games
Julkaistu: 2007
Pelajaajia: 2 – 6
Kesto: 3 – 6 tuntia
Pisteet: (4/5)

HUOM! Lautapelit.fi myy Starcraftia 90 eurolla, mutta toistaiseksi Bookplussasta Starcraftin saa tilattua 60 eurolla. Suosittelen lämpimästi!

Katso myös pelin esittelyvideo: