Kasarilegot varmassa tallessa

Katsokaapa mitä kaapista löytyi: kaikki vanhojen lego-rakennussarjojen käyttöohjeet. Kaikki oli siististi ja sileästi pakattu vanhaan muovimappiin. Vanha muovi oli jo ihan haperoa ja murtui, kun kurkistin mapin sisään sisään. Paperi ei ollut mennyt miksikään. Ohjeiden lisäksi mapistä löytyi alkuperäisiä pahvisia paketteja, jotka oli leikattu päädyistä auki ja säilytetty nätisti. Vähänkö siistiä! Piti ihan ottaa kuva.

Huomasinpa samalla, että vanhoissa legojen kokoamisohjeissa oli hienoja vaihtoehtoisia rakennustapoja. Siis pelkkiä kuvia kaikesta mitä samoilla osilla voi tehdä, muttei erillisiä kokoamisohjeita niiden tekemiseen. Monet olivat tosi hienoja. Esimerkiksi matkailuautosta sai purjeveneen, laiturin ja ties mitä hauskaa. Kuvista tuli hyvin esiin se, että legot ovat muutakin kuin mitä myyntipakkauksessa sanotaan. Mielikuvituksen käyttämiseen rohkaistiin. Vertasin sitten vanhoja ohjeita nykyohjeisiin: uudet ovat selkeämpiä, mutta niissä ei ole noita vaihtoehtoisia rakennustapoja. Miksiköhän? Haluaisin uskoa, että nykylapset ovat fiksumpia kuin vanhempansa. Silti nykylapsille tarjotaan muutaman palikan “rakennus”-sarjoja, kuten Lego Friendsejä. Tuli mieleen vanhat Lego-mainokset. Muistelkaapa niitä seuraavalla kerralla lelukaupassa:

Look what I built with Lego!

What it is is beautiful.

Lego toys build anything. Especially pride.

With a lego set there's never ever "nothing to do".

Kids build lego, lego builds kids.

The age of discovery.

Hämärästä Clash of Clansin koittoon

Opiskeluaikoina tein herättyäni punnerruksia ja vatsarutistuksia niin paljon kuin jaksoin. Ei minusta salikarhua tullut, mutta pysyin kunnossa. Nykyään herätyskellon piristessä tsekkaan iPhonesta mikä on tilanne Clash of Clansin virtuaalikylässä. Ovatko parannustyöt jo valmistuneet, paljonko kultaa kaivoksissa on yön aikana louhittu ja paljonko siitä on eksynyt yöllisten ryöstelijöiden taskuihin? Kaikki se tapahtuu ennen kuin menen vessaan tai herättämään lapsia. Ja vieläpä nautin siitä, koska se on päivän ainut pelihetki. Dear Eki, olenko epäonnistunut?

Clash of Clans

“Sometimes the T.V. is like a lover
Singing softly as you fall asleep
You wake up in the morning and it’s still there
Adding up the things you’ll never be”
– Stars

Terveiset häämatkalta!

Käväisimme pitkän viikonlopun verran Ikuisessa kaupungissa, Roomassa. Nähtävää oli melkoisesti, mutta onneksi kaupunki oli nähtävyyksiensä osalta melkoinen tilaihme. Monumentit, hotellit ja muistomerkit olivat kaikki sulassa sovussa rinnakkain ja kävelemällä pääsi kaikkialle. Metroakin testattiin. Tuntui silti, että maan alle laskeutumiseen ja sieltä ylöspäin kapuamiseen meni enemmän aikaa kuin muutaman pysäkinvälin taittamiseen jalan.

Kaupunkilomailijalle Roomaa on hehkutettu myös shoppailuparatiisina. Meidänkin reissumme ajoittui kätevästi alennusmyyntien aikaan. Selvästikään Italian taantuma ei vielä Roomaan asti yltänyt, sillä vaikka valikoimaa oli käsittämättömän paljon, olivat hinnat Suomen tasoa. Välillä kalliimpiakin.

Häämatkalla ei pahemmin tullut pelejä ikävä, mutta toki shoppailun lomassa tarkistimme paikallisen tarjonnan. Ei vakuuttanut. Netistä saa edelleen halvemmalla. Lautapeleistä puolestaan liki kaikki oli lokalisoitu italiaksi, mikä oli vähän kehno homma. Jotain erikoisia paikallisuuksia olisi ollut, muttei mitään “must have” -kamaa kuitenkaan. Nappasinpa silti tuliaisiksi mukaani muutaman paketin italiankielistä Magicia. Niitä myytiin hassun näköisissä vihreissä lehtikioskeissa tupakan ja päivän lehtien rinnalla.

Siisti mesta noin muuten. Saa nähdä mennäänkö joskus uudestaankin. Nyt on ainakin lantti viskattu Treviin

Kunnes Game Over meidät erottaa…

Kuten alkuvuodesta vihjailin, oli tälle kesälle suunniteltu iloinen kesäjuhla. Kaksinpelimme sai papin siunauksen. Pelimiehestä tuli peliaviomies, ja pelinaisesta pelivaimo.

Halusimme että rakas peliharrastus näkyisi myös tärkeässä juhlassamme. Ei korostettuna, eikä päälle liimattuna, vaan pieninä vihjeinä siellä täällä. Se onnistui hyvin. Juhlat olivat samaan aikaan sekä arvokkaat että rennot.

Muutama muisto paikan päältä:

Vieraatkin olivat hengessä mukana:

Kiitos kaikille rakkaille, jotka teitte päivästämme unohtumattoman!

Hyvää juhannusta ja onnea voittajalle!

Monen kesäloma käynnistyy juhannuksesta. Niin myös pelitoimittajan, ainakin jos kirjoittaa lehteen. Ne kun eivät ilmesty kesällä. Se on toki kivaa loman kannalta, mutta kieltämättä vähän hassua bisnestä. Kesälomahan on parasta aikaa ostaa ja lukea lehtiä.

Enivei, nyt ehtii hyvin olla joutilaana ennen loppukesän isoja pelitapauksia, Comic-Conia, Gamescomia ja tietty Gen Conia. Aion irlata päivät ja pelata yöt. Saa nähdä onnistuuko.

Groupon-kilpailun voittaja arvottu

Kisa oli tiukka, mutta voittaja löytyi. 25 euron arvoinen lahjakortti lähtee nimimerkille Timo. Kiitos kommenteista kaikille ja hyvää juhannusta!

Juhannus

Morpheus soittaa vain kerran

Jokin soi. Heräsin ja katsoin kelloa. Vähän yli seitsemän, lauantaiaamuna.

Pirinä ei kuulunut puhelimesta, ei ainakaan omastani. Ei myöskään kelloradiosta. Tarkistin palovaroittimenkin, ennen kuin hoksasin sängyn alta pilkistävän laatikon – ääni tuli sieltä.

Laatikossa oli puhelin. Vastasin siihen:
– Haloo?
– Ne ovat tulossa.
– …
– Pakene. *klik*

Vauhdilla ylös sängystä, vaatteet niskaan ja ovesta ulos. Portaikossa vastaan tulee pukuun ja maskiin sonnustautunut mies. Ei hyvältä näytä. Käännähdän kannoillani ja pinkaisen takaovelle, ennalta-arvattavasti suoraan muiden pukumiesten ja aurinkolasien sekaan. Unenpöpperöinen pakoyritys on äkkiä ohi. Päähäni vetäistään kankainen huppu ja minut heitetään auton takakonttiin.

Ajomatka takakontissa kestää ikuisuuden. Vauhtikin tuntuu liian kovalta ja poukkoilen kaarteissa. Olen huolissani määränpäästä, mutta mieleen hiipii polttavampiakin ongelmia. Kuten miten pitkään happi riittää ahtaassa tilassa.

Lopulta auto pysähtyy ja luukku aukeaa. Mitään en näe vieläkään, mutta matka jatkuu. Nyt jalan, useamman kaverin raahaamana.

Kun huppu lopulta tempaistaan päästäni, minulla ei ole aavistustakaan missä olen. Sieppaajat puolestaan vaikuttavat jotenkin tutuilta. He komentavat riisuutumaan: Vanha omaisuus laatikkoon, tilalle vaateparsi suoraan entisen Itäblokin armeijan ylijäämävarastosta. Saan myös paineilmatoimisen aseen ja ammuksia. Tehtäväni olisi hirvittävä – selvitä hengissä polttareistani!

Tässä vielä kuva aamun mysteerilaatikosta, joka oli salakuljetettu makuuhuoneeseeni. Tarjolla oli kaksi shottia ja puhelin, jossa soittajana näkyi Morpheus. Punainen shotti oli miestä väkevämpää, sininen olisi vain värjännyt suuni siniseksi.

Unfortunately no-one can be told what marriage is

Game Over?

Pelimies-sanalla on kaksi merkitystä. Niistä ensimmäistä olen tänä vuonna harrastanut työkseni kymmenen vuotta. Sen toisen pelailun lopetin vuosia sitten, kun löysin täydellisen co-op kaverin.

Kesällä ajattelin viimeinkin siirtyä nextille levelille, kun peliporukkakin on laajentunut jo neljään. Tässä viiden pisteen vihje kesäsuunnitelmistani. Toivotaan ettei ihan kaikki pelitys sentään lakkaa 🙂

20120417-202818.jpg

Kuvan kakkukoriste löytyi Etsystä. Näköinen, eikö?