Kesällä, kuten jokainen kesä tätä ennen, luin taas Conania. Siinä on minun kesäperinteeni: Conan barbaari, oma terassi ja auringonpaiste. Kimmeria on niin kaukana arjen feisbuukeista, palavereista ja tositeeveestä kuin vaan voi. Pidän siitä. Tämä olkoon ylistysvirteni yksinkertaisuudelle: Kenraali: “Voitimme jälleen. Se on hyvä. Mutta mikä on parasta elämässä?” Soturi: “Aavat arot, hevoslaumat, haukat käsivarsilla ja [...]