Inhottava teknokieli

Scifi-Asko ja Ava Ruuskala

Teliasonera ilmoitti uudesta liittymälanseerauksesta: Minun Sonera on räätälöitävä palvelu, joka korvaa kaikki nykyiset liittymät (ks. Tietokone-lehti).

Siis hetkinen… Minun Sonera?

Minulle on aika sama mitä liittymiä julkaistaan, mutta virallisissa yhteyksissä käytetty teknokieli särähtää aina korvaan. Siis miten niin Minun Sonera? Miksei Minun Sonerani? Tai jos välttämättä halutaan puhekielinen nimi, miksei Mun Sonera? Eihän tuossa nyt ole järkeä.

Kaikella kunnioituksella omaa ammattikuntaani kohtaan kehtaan väittää, että teknisellä alalla on Suomen surkein kirjoitustaito. Jopa niin surkea, että alkeelliset kielioppimokat painetaan välillä jopa lehdistötiedotteisiin asti. Tuotepakkauksista ja mainosmateriaalista nyt puhumattakaan. Veikkaan että Sonerallakaan ei ole edes huomattu mitään virhettä Minun Sonera –kampanjaa suunniteltaessa.

Kuten aiemmin totesin, osaaville kirjoittajille olisi todellakin käyttöä teollisuudessa. Olen työkseni muun muassa oikolukenut erään kotimaisen IT-firman tiedotteita ja yrittänyt opastaa yrityksen suomalaista markkinointiosastoa parempaan viestintään omalla äidinkielellään. Aika toivottomalta näyttää. Ihan kuin suomenkielen rinnalle olisi syntynyt kokonaan uusi teknokieli. Mitä virheistä kunhan tekstiä syntyy!

Viimeksi pari viikkoa sitten yritin neuvoa pitkän uran tehnyttä teknisen alan asiantuntijaa kirjoittamaan myyntipuhetta elokuvalle:

– Hei tuosta puuttuu omistusliite.
– Ai mikä?
– Noh, et voi sanoa ’hänen veli’. Veli-sanaa pitää taivuttaa.
– Öö.. okei.

Lopullisessa myyntipuheessa komeili sitten hienosti: ”hänen velini”. Kas kun ei Minun Sonera.

6 thoughts on “Inhottava teknokieli”

  1. Älä itke. Kyllä se on ihan sitä samaa muillakin aloilla. Jopa niiden keskuudessa, jotka oikeasti luulevat itseään toimittajiksi, kirjailijoiksi ja ties miksi sanataiteilijoiksi.

    Omistusliitteistä puheenollen, joidenkin pessimististen arvioiden mukaan ne katoavat suomen kielestä seuraavan 30 vuoden aikana niin, että Kielitoimistokin joutuu taipumaan. Pitäähän kielen elää, puolustelevat jotkut. Voi itku, tekstiviestisukupolvenko ehdoilla?

  2. Kriisi, samoin on kuulemma rektioiden ja muiden hienouksien laita. Tulevaisuudessa siis ruvetaan typottaa ja aletaan typottamaan. Mitäs siihenkin taas pitäisi sanoa? LOL?

  3. Toi aletaan typottamaan/tekemään/jurnuttamaan on jo kuulemma päässyt Kielipuolitoimiston pannasta. Sydämeni vuotaa verta.

    Myös kaikkien valaiTTen ja kuninkaiTTen takia tirautan välillä pari itkua. Miksi väen vängällä tehdä kovasta ja soinnittomasta kielestä vieläkin kovempi (ja rumempi, ja toisaalta ihan väärässä paikassa monimutkaisempi kuin onkaan)?

    Sanoisin LOL jos voisin vetäytyä erakoksi Lappiin… 🙂

  4. Itse naureskelin tätä samaa asiaa, mutta kyseessä ei varsinaisesti ole kieliopillinen virhe. Toisin sanoen “Minun Sonera” on Suomen kielitoimiston ohjeistuksen mukaan hyvää suomea. Suomen kielen tunneilla tästä itse asiassa oli joskus juttuakin, että kyseessä on enää “kieliopillinen suositus” käyttää esimerkiksi tällaisissa Soneran tapauksissa possessiivisuffiksia. Puhekielessähän tuo tippuu useimmiten pois, mutta ilmeisesti tilanteissa joissa sanan omistusmuoto tulee jo muuten ilmi (“Minun”), on ihan ok jättää omistusmuototaivutus pois, tosin oman hyvän maun mukaan tietysti. Näin myös Timo Rautiainen manaa kieliopillisesti oikein laulaessaan “Minun oikeus on […]”.

    Eli tässä suhteessa kielitoimisto on jo joutunut taipumaan, kuten Kriisi ylhäällä mainitsikin. Tiedä sitten onko kyse siitä, että possessiivisuffiksi on yksi Suomen kielen harvinaisuuksista, ja juuri siksi se on niin vaikea muiden oppia vai kuinka. Itse kyllä näen tämän suomen kielen merkittävänä köyhtymisenä, varsinkin jos juuri sen ominais- ja erikoistavoista aletaan luopumaan.

  5. Mitä enemmän suomen kielestä romutetaan erilaisia liitteitä ja päätteitä, sitä enemmän se alkaa muistuttaa geneeristä “palapelikieltä”, kuten esimerkiksi englanti, jossa sanojen järjestyksellä ja pikkusanoilla tehdään lauseen merkitys. Koska esimerkiksi suurella osalla Suomen kansasta ei ole mitään käsitystä suomalaisesta sanajärjestyksestä, joka on vapaa, mutta silti useimmiten suora, palapelikieleen luisuminen pikemminkin lisää turhaa moniselitteisyyttä ja epäselvyyttä kuin vähentää sitä.

    Puhekieli ja kirjoitettu kieli on kaksi eri asiaa, ja niillä on aivan eri funktionsa. Analogiaksi voisi ottaa esimerkiksi sen, että korrektit pöytätavat on hyvä osata, vaikka kotona söisikin sormin ja puhuisi ruoka suussa. Puhekielen liiallinen vaikutus kirjakieleen ei ole mitään kielen elämistä ja kehitystä, vaan usein jopa ymmärrystä kampittava asia – aivan samaan tapaan kuin pressan illallisilla röyhtäily tuskin saa röyhtäilijän small talkina lobbaamaa ympäristöasiaa eteenpäin.

    Argh, mitä vanhemmaksi tulen, sitä kielinatsimmaksi muutun. Bussissa ei oikeasti teinien puheista enää edes rakenteen takia ymmärrä puoliakaan, ja kun sama meininki jatkuu näiden taaperoisten kirjoitetussa kielessä, niin ei mikään ihmekään etteivät sukupolvet ymmärrä toisiaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *