Categories
Pelit

Feldon@Home

PLAYSTATION 3

Kodin viihdelaitteisto sai perheenlisäystä pääsiäisenä, kun odotettu kolmospleikkari putkahti pahvilaatikosta tv-tasolle. Laskettu aika oli jo viime kuussa, mutta sitä lykättiin, jotta pääsiäisloma pääsisi parhaiten oikeuksiinsa.

Useimmista vastasyntyneistä poiketen tulokas on hiljainen kuin mikä. Piuhat upposivat jämäkästi paikoilleen ja naksuvien nappuloiden tilalla oli tyylikkäät hipaisupainikkeet. Huuto alkoi vasta kun sijoitin PlayStation 3:n vaakatasossa lasioviseen tv-kaappiin. Ilmanvaihto riittää hyvin kakkospleikkarille, Cubelle, viritinvahvistimelle, Xboxille ja pikkuruiselle Wiille, mutta uusi kookkaampi konsolisukupolvi kaipaa enemmän lebensraumia ympärilleen. Siitä huolimatta metakka oli hiljaisempaa kuin Xbox 360:n kanssa, joka ulvoo pahimmillaan kuin koliikkimukula.

Pleikkarin slot-asema on hieno keksintö. Ei liikaa liikkuvia osia, ainoastaan optisen levyn muotoinen aukko. Tavasta jolla PS3 imaisee levyn sisuksiinsa ilman kolisevaa kelkkaa tai naksuvaa laakerikeskiötä tulee mieleen kalliit autostereot.

Vielä hienommalta vaikuttaa uusi Sixaxis-ohjain, jossa on paljon uusia kikkoja vanhaan DualShockiin verrattuna. Liikkeentunnistin on hauska lisä ja etenkin Wiin Home-nappulan tapaan toimiva PS-painike oikeasti hyödyllinen. Tärinätoimintoa ei ole mukana, mutta veikkaan sellaisen ilmestyvän myöhemmissä ohjainversioissa. Etenkin kun Sony ja Immersion saivat viimein sovittua pitkään jatkuneen patenttiriitansa.

Moni on kritisoinut uuden ohjaimen näppäinasettelua ja keveyttä. Minua ei vaivaa kumpikaan. Olen tottunut pelaamaan pleikkarilla ja ranteeni arvostavat kevyempää otetta muutenkin. Ainoastaan Xbox 360:n ohjain on Sonyn vastaavia parempi.

Konsoliperheen kuopuksen tulevaisuus on vielä täysin avoinna, mutta pääsiäisen yli jatkuneen pelailun perusteella potentiaalia on vaikka mihin. Jo pelkät julkaisupelit yllättivät laadullaan erittäin positiivisesti. Todistusaineistoksi esitän Resistance-räiskintäpelin aiheuttaman univelkakirjan.

Toki PlayStation 3:ssa on huonojakin puolia, joista voi lukea mm. KonsoliFINin keskustelualueelta. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan ole kiinnostunut siitä, myykö Nintendo enemmän pelilaitteita kuin Microsoft vai kahmaiseeko Sony jälleen koko potin. Jos rakastaa pelaamista, kannattaa ehdottomasti antaa mahdollisuus kaikille pelikonsoleille. Myös niille kaupan kalleimmille.

(* Otsikko on muuten väännös PlayStation 3:n Folding@Home-ohjelman nimestä. Kyseisellä supersoftalla yritetään löytää uusia hoitokeinoja muun muassa syöpään ja Alzheimerin tautiin. Sen voi jättää rullaamaan päälle silloin kun ei itse ole konsolin ääressä, jolloin tehokonsolin laskuvoima menee hyvään tarkoitukseen joutoajalla. Feldon@Home on puolestaan äärimmäinen laiskuuden muoto, jonka avulla pyritään löytämään uusia tapoja olla täysin joutilaana ja mieluiten hyvässä seurassa.)

2 replies on “Feldon@Home”

Vaikka olenkin jo useamman vuoden tottunut vannomaan Xboxin nimeen, vaikuttaa monet asiat uudessa PlayStation-sukupolvessa kieltämättä ihan mukavilta. Tuntuu, että monesta menneestä virheestä ollaan vihdoinkin opittu, ja välillä jopa pelaaja tuntuu olleen etusijalla ratkaisuja tehtäessä. Tätä tosin ei voi sanoa edelleenkään PS3:n parjatusta hinnasta, joka kieltämättä on kyllä todella suolainen…

Toisaalta mitään käänteentekevääkään ei ole ainakaan vielä näköpiirissä, ja olen kyllä, Feldon, kanssasi hieman eri mieltä julkaisupeleistä. Niiden taso on mielestäni auttamattoman alhainen kaikkeen hypeen nähden, ja vaikka esimerkiksi Resistance: Fall of Man onkin varsin mukiinmenevä fps-ammuskelu, ei se erotu tarpeeksi massasta tai tarjoa mitään jota ei olisi jo moneen kertaan koettu. Sen sijaan tulevaisuus vaikuttaa hieman mielenkiintoisemmalta erityisesti LittleBigPlanetin ansiosta. Mutta se — ja halu päästä pelaamaan fLOw’ta kotisohvalla rentoutuen — ei vielä ihan levitä kukkaron nyörejä tarpeeksi.

En silti yhtään epäile, etteikö PS3 ota ja lunasta paikkaansa uuden sukupolven konsolien rivistössä, vaikka toisaalta toivoisin kyllä edellistä sukupolvea tasaväkisempää asetelmaa. Näin ehkä turha kilpailu jäisi vähemmälle, ja pelintekijät saisivat rauhassa kehittää entistä mielenkiintoisempia pelejä kaikille alustoille.

Se että julkaisupelit yllättävät laadullaan erittäin positiivisesti ei tarkoita että Resistancet ja Motorstormit olisivat mitään jumalpelejä. Ne ovat kuitenkin laadukkaita julkaisupelejä ja kolahtivat ainakin minulle paremmin kuin esimerkiksi XO:n vastaavat. Olin siis varautunut pahimpaan, mutta yllätyin iloisesti.

Latasin muuten eilen Flown Pleikkarin kauppapaikalta. On harvinaisen kiehtova peli. Tosin osasyyyllinen saattaa olla se, ettei minulla ole aavistustakaan siitä mitä pelissä pitää tehdä. Ja kyllä, nomen est omen; uppouduin peliin niin tiiviisti, että havahduin vasta kahden aikaan yöllä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *