Mieluummin sitä PAL-versiotakin pelaa kuin amatöörien pc-emulaattorivirityksillä. Itselleni Sonic on muutenkin niin ADHD-kamaa, ettei lisävauhtia edes kuvittele kaipaavansa eikä muisti veny enää ns. oikeisiin Sega-aikoihin – eli omissa silmissä soljuva = ei nyi, ei pätki, vierityksissä ei grafiikka bugaa. Mustia palkkeja en muuten myönnä ainakaan muistavani. Katoaakohan mahdollisesti esim. putkitöllön reunojen syövereihin?

Sonic on muuten tällä hetkelllä virtuaalikaupasta kateissa. Liekö uudelleentuunauksessa.

Edelleenkään en lähde hirveästi arvostelemaan virtual consolen hintoja. Ainakaan en viitsisi verrata kännykkäpeleihin, jotka ovat selkeästi kurjempia ja alkeellisempia – parhaimmillaankin – kuin moni vanhoistakin oldies-konsolipeleistä. Pikemminkin 5-7 euroa jostain kännykkä-simseistä, townieseista ja prince of persioista on mielestäni suoranaista riistoa verrattuna joihinkin NESin tai SNESin helmiin.

Tosin kaipa se on siitäkin kiinni, miten erilaisia alustoja arvostaa. Minun mielestäni suurin osa kännykkäpeleistä on roskaa ja hintansa puolesta perkeleellistä rahastusta, mutta sen sijaan maksan mielelläni nostalgiasta. Jonkun muun mielestä virtual console on jälleen kerran ylihinnoiteltua asioiden uudelleen myymistä. Ja onhan se jollain mittarilla laskettuna totta. Mutta kyse on viime kädessä kuluttajan korvien välistä.

Hintaryhmä-tyyppisessä meiningissä sinänsä ei ole mitään vikaa. Ehkä arvosteltavaa on pikemminkin siinä, että pelit on hinnoiteltu alustan mukaan, eikä pelikohtaisesti. Esim. jollain Donkey Kong Countrylla ja Sim Cityllä olisi selkeästi perustetta hinnalliselle erolle, vaikka ovatkin samalle alustalle.

Wavebird ei muuten ole täysin sopiva korvike Classicille. Ainakin SNES-pelejä on hankala hallita sen avulla, johtuen muun muassa näppäinasettelusta. Totuttelua ja treeniä se ainakin vaatii.

Korostetaan nyt vielä, että nämä ovat ihan omia näkemyksiäni. Pelaajia ja peliammattilaisia riittää varmasti moneen junaan. Tunnen monia harrastajia, joiden mielestä kymppi on ihan hyvä raha hätäisesti käännetystä pikkupelistä. Pelien laadustakin voidaan olla montaa mieltä. Esimerkiksi Katso-lehden nettisivuilla Sonic The Hedgehogin käännöksen väitetään olevan ”soljuva ja virheetön”, kun taas vertailun vuoksi CVG kirjoittaa artikkelissaan näin:

We tested Sonic on our PAL system and low and behold the game does indeed sport a pair of black borders along the top and bottom of the screen, but even more worrying is that the PAL version of the game runs significantly slower than the US equivalent, somewhat hampering its speedy platforming gameplay.

Kaikkiaan Virtual Console on mielestäni hieno ja ehdottoman odotettu lisäpalvelu muutenkin loistavalle Wii-konsolille. Hinnoissa olisi kuitenkin korjausvaraa, koska tällä hetkellä kännykkäpelejäkin saa edullisemmin. Kunnollisia PAL-käännöksiäkin saa kait ainakin toivoa.

Classicin rakentaminen täysin langattomaksi olisi todennäköisesti nostanut vehkeen hintaa lähelle remoten tai vanhojen cube-ohjaimien hintoja. En näe suurta syytä sille, miksi kustannuksia olisi pitänyt kasvattaa, kun kerran remoten ansiosta ei kuitenkaan tarvitse istua itse keskusyksikössä kiinni. Jäisi silloin ainakin minulta hankkimatta.

Se mistä oikeasti maksaisin olisi ladattava remote latausdockeineen.

Ja mitä hintoihin tulee, Wavebirdin sai esimerkiksi Play.comista hintaan 27.99 euroa, ja Classic-ohjaimen 23.49 eurolla. Eipä tuo nyt niin kallista ole, ottaen huomioon sen, että hintoihin sisältyy postimaksut Suomeen.

Ei ole Wiin vika, että sillä pelataan eri tavalla kuin vanhempien sukupolvien koneilla. Ja jos ei cube-padia ole valmiina takataskussa, niin jokin on oltava. Classic-ohjain on kuitenkin huomattavasti halvempi ratkaisu kuin alkuperäinen cube-ohjain, wavebird varsinkin.

Classicin piuhan lyhyydestä valittamisesi meni ehkä jo vähän liioittelun puolelle. Toiselle puolelle huonettako se remote pitäisi voida viskata?