Totalitaarisia ideologioita pohtiva saa laajennettua perspektiiviään kysymällä: “Kumpi on sietämättömämpää, epäoikeudenmukaisuus vai epäjärjestys?” Kun muotoilee kysymyksen näin, huomaa helpommin, että yhteiskunnallisissa kysymyksissä on pohjimmiltaan kyse määrällisistä eikä laadullisista eroista. Kukaan tuskin haluaa täydellisen järjestelmällistä yhteiskuntaa, jossa yksilö on vain ratas koneistossa (fasismi), eikä liioin yhteiskuntaa, jossa ei ole mitään sääntöjä ja rajoituksia yksilön toiminnalle (anarkia). Jos asettaa ihmiset järjestys-oikeudenmukaisuus -akselille, huomaa, että mikä tahansa jako kahteen toisistaan laadullisesti eroavaan luokkaan on mielivaltainen.

Ääriryhmien leimaaminen terroristeiksi on hankalaa, koska ei voida sanoa, milloin mielipide muuttuu äärimmäiseksi. Vetää rajan mihin tahansa, jää rajaviivan läheisyyteen aina ihmisiä, joiden sympatiat ovat “niiden” puolella, sillä hehän ovat todella lähempänä ääriryhmän reunaa kuin “normaaliksi” määritellyn osan keskikohtaa.

Hyvä esimerkki ääriryhmien kieltämisen ongelmista saadaan Leniniltä. Kun hän nousi valtaan, julistettiin vallan olevan kansalla, ja sitä alettiin puolustaa kansan vihollisilta. Kansan vihollisia olivat ensin vanhan tsaarinvallan kannattajat, sitten porvarilliset demokraatit, sen jälkeen maltilliset sosialistit, ja lopulta Leninin oman puolueen toisinajattelijat. Stalinin jatkettua siitä mihin Lenin kuollessaan jäi, lopputulos oli, että kansan vihollisia olivat kaikki paitsi Isä Aurinkoinen itse. Jos julistaa jonkun aatteen kannattajat ääriryhmäksi, ääriryhmän määrittelevä raja alkaa luonnostaan venyä, ja lääke paljastuu lopulta tautia pahemmaksi.

Mitä mieltä minä sitten olen Blood & Honourista? Kyseenalaistan osia heidän ohjelmastaan, mutta niin teen muidenkin ideologioiden ohjelmien suhteen. Samalla yritän kuitenkin vertailla omaa kantaani toisten kantoihin ja havaita, mitkä puolueettomina tosiseikkoina pitämäni asiat ovatkin toiselta kannalta katsottuna pelkkiä mielipiteitä. Minulla on kysymyksiä enemmän kuin vastauksia.

Mutta, on aivan totta - itse en edes kulmakarvojani kohottanut tuosta lahjoituksesta. Ajattelin vain, että ihan hyvä että joku lahjoittaa. Ei sillä ole oikeasti väliä kuka on kyseessä.

Blood&Honour on mielestäni edelleen epäkäytännölinen tavoitteiltaan, mutta he tekevät jotakin hyvää. Ei se, että tekee jotain hyvää jollekin muulle nosta ketään sen suurempaan asemaan. Se on hyvä esimerkki keneltä tahansa kenelle tahansa, hyvän tekeminen ja yhteishyvistä asioista välittäminen tavalla joka ei varsinaisesti ole keneltäkään pois.
Esimerkkiin ei vain pitäisi liikaa sisäistää muita käsitteitä jotka liittyvät tapahtuneeseen.

Mutta, onhan sille syitä, miksi julkkikset ja poliitikot tekevät niin paljon avointa hyväntekeväisyystyötä. Saadakseen sen sädekehän päänsä ylle ja kaikkien mielipiteet puolelleen. ‘Se tekee hyvää, täten se on hyvä’.