Vettä kansalle

Sand Land

Nimi Akira Toriyama liitetään hyvinkin usein juuri Dragon Ball -universumiin, erityisesti Dragon Ball Z -animeen, jossa kasa huippuvahvoja sällejä puolustaa maailmaa aina entistä uhkaavimmilta ja voimakkaammilta tahoilta. Itse olen tutustunut viime aikoina mangaan ja animeen pintapuolisesti, ja Toriyamalla on ollut varsin mukavaa aloittaa.

Vaikka Suomenkin telkkarissa pyörivää DBZ-sarjaa on tullut jokunen kerta katsottua, ei se varsinaisesti ole ikinä iskenyt sellaisenaan. Hieman skeptisenä ostin vuosi takaperin Toriyaman alkuperäisen Dragon Ball -mangasaagan ensimmäisen osan, ja yllätyin positiivisesti sen keveään ja humoristiseen otteeseen. Pääosassa olivat seikkailu ja hahmojen välinen kemia, mikä ikävä kyllä kirjoissakin syrjäytyi vähitellen tv-sarjasta tuttujen kahakoiden tieltä. Siksi oli mukava nähdä kaupan lehtihyllyllä Toriyaman yksittäinen manga-teos Sand Land.

Sand Landissa on hyvin samanhenkinen seikkailutunnelma kuin ensimmäisissä Dragon Ball -kirjoissa. Huumori ei ehkä ole yhtä kaksimielistä, mutta saa hymyn suupielille hurttiudellaan. Minua yhä kummastuttaa, kuinka japanilaiset keksivät sarjakuviinsa oikeasti mielikuvituksellisia maailmoja ja hahmoja pitäen ne vielä kasassa tarinan loppuun asti. Sand Land ei ole poikkeus tässäkään suhteessa, sillä aavikkomaan sankarivaljakko on nuori Belzebub-piru, varasteleva Thief-vanhus sekä sheriffi Rao. Tarkoituksena olisi etsiä rutikuivalta planeetalta tarujen vesilähde, koska ahne kuningas rahastaa köyhiä alamaisiaan omalla ainokaisella lähteellään.

Sand Land sisältää useita piirteitä, minkä takia sitä on hankala ajatella “vain” sarjakuvana. Se on pikemminkin aikuisten satu, jonka lukemisesta jää iloinen mieli. Aika harvinaista nykypäivänä, ainakin omalla kohdallani.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *