Korttinörttihälytys: Alpha Lotus nähty!

Magic the Gathering -keräilykorttipeliin tuli aikanaan käytettyä pienen henkilöauton verran rahaa. Tuntui hurjalta silloin(kin), mutta eräät kortit voi nykyään myydä pienen henkilöauton hinnalla pois. 

Ainakin jos käy yhtä hyvä mäihä kun tällä videolla, jossa onnekas äijä avaa Magic the Gatheringin ensimmäisen Alpha-painoksen buusteria ja löytää sieltä koko pelin himotuimman kortin – Black Lotuksen. Vastaava lappu meni hiljattain eBayssa kaupaksi liki 30 000 dollarilla. Ei ihme että avaajan kädet vähän tärisevät. 

Kerro kaverille:

    Space Hulk Fourth Edition

    Huhhuh… nyt se tuli: Space Hulkin neljäs ja uusin painos kaikilla herkuilla. Maksoin pelistä satasen, mikä tuntui kyllä vähän suolaiselta. Fantasiapelien myyjä tosin vakuutteli, että jos peli ei kiinnosta, sen voi myydä tuplahintaan eteenpäin.

    Ilta meni ohjekirjoja kahlatessa ja figuja ihaillessa. Hienoja ovat. Toiveena olisi päästä maalailemaan niitä vielä tämän vuoden puolella. Tosin pitää ottaa muutama harjoitusrundi halvemmilla ukoilla.

    Fantasiapelien mukaan Space Hulkit myytiin taas loppuun. Mutta ei hätää: Steamista löytyy myös digitaalinen versio tyydyttämään pelinälkää.

    Kerro kaverille:

      Space Hulk 2014?

      Kappas: huippu-harvinainen Space Hulk –lautapeli näyttäisi saavan uusintapainoksen. Kyseessä on alkujaan 25 vuotta sitten julkaistu Warhammer 40 000 –universumiin sijoittuva taktinen kaksinpeli. Toinen pelaaja ohjaa avaruushylyssä piilottelevia genestealereita, varjoissa lymyileviä tappajaötököitä, jotka ovat ottaneet enemmän kuin vähän vaikutteita Aliens-elokuvasta. Vastapuolen komennossa on alimiehitetty mutta yliaseistettu Blood Angels –terminaattoreiden eliittijoukko, joiden kunniatehtävänä on putsata hylky syöpäläisistä. Hyvin geneeristä scifiä siis, mutta valtti piileekin näyttävyydessä. Figuurit ovat huikean yksityiskohtaisia, pelilauta on muotoon puristettua pahvia ja tarinan muotoon kirjoitetut tehtävät hönkivät teemaa.

      Space Hulkin ensimmäinen painos julkaistiin jo vuonna 1989. Sen jälkeen pelistä on vuosien aikana otettu hyvin rajoitettu erä uusintapainoksia. Viimeisin oli vuodelta 2009, jolloin varastot myytiin heti loppuun – ja tietysti osa suoraan eBay’hin myyntiin moninkertaiseen hintaan. Minä jäin silloin ilman. Nyt uskoin hypeen ja laitoin ennakkotilauksen vetämään…

      Kerro kaverille:

        Back to School

        Koska kaksi työpaikkaa ja lapsiperheen pyörittäminen ei ole tarpeeksi raskasta, päätin nyt pyhästi suorittaa opintoni loppuun kevääseen mennessä. Kuulemma tavoitteen kirjoittaminen julki auttaa. Tekisiköhän se myös Master’s Thesiksen puolestani..?

        Kerro kaverille:

          Gen Con 2014: TOP-5

          Hei sinä nuori. Jos olet opiskelija, sinkku tai dinkku, niin muista pelata paljon lautapelejä. Etenkin eeppisiä vääntöjä, jotka vaativat ison kaveriporukan ja monta tuntia aikaa. Kun olet työssäkäyvä perheenisä, voit enää haaveilla moisista. Kuten minä.

          Näin kesäisin haaveilen Amerikan suurimmista lautapelimessuista, GenConista. Lautapeliuutuuksien ohella messuilla on näytillä uusia roolipelejä, keräilykortteja ja muutakin hienoa ja nörttiä. Jenkkityyliin pelien painotus on teemassa ja näyttävyydessä, mikä ainakin minulle on juuri sitä mitä kaipaan vastapainoksi arkeen.

          Tässä muutama kohokohta GenCon 2014 –messuilta:

          Dead of Winter
          Dead of Winterin julkaisuteksti lupaa meta-yhteistyöllä höystettyä psykologista selviytymispeliä. Pelaajat ohjaavat selviytyjiä zombien kansoittamassa maailmassa, jossa kaikesta paitsi ongelmista on pulaa. Vaikka pääpaino on yhteistyössä, on kullakin hahmolla myös oma voittotavoite. Vivahteita on siis mm. suosikkipelistäni Battlestar Galacticasta. Katselin pelin demoja ja vakuutuin, että tämä pitää saada.

          Apokalyptista meininkiä zombeja vastaan BSG:n hengessä.

          Apokalyptista meininkiä zombeja vastaan BSG:n hengessä.

          Fantasy Flight Gamesin Star Wars -julkistukset:

          X-Wing Scum & Villainy

          X-Wing-miniatyyripeli jatkaa laajenemistaan. Siitä on jopa Fantasy Flight Gamesin omien puheiden mukaan tullut firman kannattavin tuote. Enkä ihmettele: maalatut muovifiguurit ovat todella komeita ja peli on sanalla sanoen hauska. Omassakin hyllyssä on jo ihan kiitettävä läjä sekä imperiumin että kapinallisten hävittäjiä. Nyt mukaan tulee myös rosvosektori, eli Jabba the Huttin ja kumppaneiden rikollislennosto omine aluksineen. Ainakin toistaiseksi vaikuttaa vielä ihan kiinnostavalta.

          Kolmas osapuoli näyttää rämältä mutta hyvältä.

          Kolmas osapuoli näyttää rämältä mutta hyvältä.

          Star Wars Armada

          Aikanaan Fantasy Flight visioi, että isotkin alukset sopisivat X-Wingiin. Ikävä kyllä mittakaava osoittautui mahdottomaksi. Esimerkiksi jättimäinen Tantive IV piti kutistaa paremmin pöydälle sopivaksi. Star Wars Armadalla ei ole samaa ongelmaa, sillä alukset ovat huomattavasti pienempiä. Pelin mekaniikka noudattelee monilta osin X-Wingiä, mutta sooloilevien pilottien sijaan pelaajat ohjaavat suurempia muodostelmia. Strategisempi ote viehättäisi minuakin, mutta saapa nähdä mihin tämän hintalappu asettuu…

          Mittakaava on pienempi kuin X-Wingissä, mutta muovia pitäisi riittää.

          Mittakaava on pienempi kuin X-Wingissä, muta muovia pitäisi riittää.

          Star Wars Imperial Assault

          Siinä missä Armada venyttää Tähtien sodan teemaa makrotasolle, Imperial Assault palauttaa sen mikrotasolle. Demojen perusteella pelimekaniikka muistuttaa epäilyttävästi Descent 2nd Editionia. Yksi pelaaja ohjaa kaikkia pahiksia ja loput pientä kapinallisten swat-tiimiä, joka komppaa ahtaissa tunneleissa, potkii ovet sisään ja tuhoaa imperiumin kätyrit. Mukana on myös PvP-pelimuoto, jossa pelaajat sotivat toisiaan vastaan muoviukoilla.

          Uudelleenteemoitettua Descentiä vai jotain uutta? Jää nähtäväksi.

          Uudelleenteemoitettua Descentiä vai jotain uutta? Jää nähtäväksi.

          King of New York

          Pidin King of Tokyo –noppapelistä, joka ilmestyi myös Suomessa viime vuonna. Siitä julkistettiin GenConissa edistyneempi versio, King of New York, jossa on enemmän tekemistä ja ihmeteltävää. Tätä pitää testata.

          Nyki vapisee hirviöiden alla.

          Nyki vapisee hirviöiden alla.

          XCOM The Board Game

          Listasta tuli kovasti FFG-painotteinen, mutta lisätään nyt sokeriksi pohjalle vielä yksi uusi julkistus: XCOMin eli UFO:n lautapeliversio. Koitan vähentää pelien ostamista, mutta tämä saattaa olla pakkohankinta minulle. XCOM yhdistelee videopelistä tuttua teemaa hieman Space Alertia muistuttavaan yhteistyöpeliin, jossa kaikki tekevät samaan aikaan kiireesti päätöksiä pelikellon raksuttaessa taustalla. Kun päätökset on tehty, tarkistetaan vaikutukset. Erikoisuutena pelissä on digitaalinen sovellus, joka arpoo ainakin satunnaistapahtumia ja ehkä tekee jotain muutakin peliin liittyvää. Sovelluksen käyttö on pakollista, mikä tuntuu jakavan tunteita pelaajien kesken.

          Maailman pelastaminen voi alkaa!

          Maailman pelastaminen voi alkaa!

          Visuaalinen linja noudattelee uudemman videopelin tyyliä.

          Visuaalinen linja noudattelee uudemman videopelin tyyliä.

          XCOM vaatii iPadin, kännykän tai tietokoneen pelaamiseen.

          XCOM vaatii iPadin, kännykän tai tietokoneen pelaamiseen.

          Kerro kaverille:

            Mikä on PlayStation-indeksi?

            Törmäsin päivätyössäni mielenkiintoiseen termiin: PlayStation-indeksiin. Kyseessä on vähän Big Mac –indeksin tapainen talouden mittaluku, jolla selvitetään alueellista ostovoimaa. Toisin sanoen kuinka suurella osalla tietyn alueen asukkaista on heti varaa hakea kaupasta tuliterä Pleikkari.

            Muistan vielä kun PlayStation oli hip ja cool. Nyt se on keskiluokkaisuuden mittari. Oi aikoja.

            Kerro kaverille:

              Automaattitallennus ja kuinka se tehdään oikein

              Pelitilanteen tallentaminen on näennäisen yksinkertainen juttu. Silti sen voi sössiä monella tapaa. Etenkin jos pelissä on automaattinen tallennus. Suosikki-inhokkejani ovat ne hetket, jolloin tyylipuhtaan pelaamisen keskellä tulee tehty jokin käsittämätön moka, ja juuri silloin avualias automaatti tallentaa tilanteen. Räiskinnöissä ne ovat niitä hetkiä, jolloin kaikki ammukset on käytetty ja hahmo on keskellä verenhimoisia vihollisia, jolloin pelitilanteeen lataamisen jälkeen on tasan puoli sekuntia elinaikaa. Kiva jatkaa siitä sitten. Tai kun tasoloikinnoissa kikkailee hahmon jonnekin peruuttamattomalle kielekkeelle, josta ei voi enää palata kuolematta.

              Pelitilanteen korruptoituminen on erityisen hauskaa automaattitallennuksen kanssa. Muistan eräänkin Conan-pelin, jonka viimeisen kentän lopussa oli etenemisen estävä bugi: luolan olisi pitänyt romahtaa, jotta Kimmerialainen olisi päässyt loikkaamaan pohjattoman kuilun yli. Vaan kun ei. Ja tietysti heti bugin ilmenemisen perään oli automaattinen tallennuspiste. Meinasi arvostelu jäädä tekemättä.

              Tiedon panttaaminen tallennusten yhteydessä on todella yleinen moka. Usein pelaaja ei tiedä lainkaan, milloin automaattitallennus on laulanut. Eli kun peli on syystä tai toisesta keskeytettävä ja järjestelmä kysyy: “Oletko varma että haluat lopettaa? Kaikki edellisen tallennuksen jälkeen tehdyt jutut menetetään”, niin olisi ihan kohteliasta kertoa mistä jutuista on kyse. Esimerkiksi Bioshock Infiniten konsoliversiossa jouduin hieromaan pari v-maista kohtaa uudemman kerran, kun olin lyönyt koneesta virrat pois liian vikkelästi.

              Onneksi tunnelin päässä näkyy valoa. Pleikkarin muutenkin mainiossa The Last of Us -seikkailussa kerrotaan suoraan milloin edellinen tallennus on tehty. Nehän oppivat:

              20131119-153557.jpg

              Kerro kaverille:

                Testissä Beyond: Two Souls

                Ysikytluvulla Helsingin keskustassa oli Pinkka-niminen kirjakauppa. Tein siellä kerran loppuelämääni viitoittaneen ostoksen – Valitse oma seikkailusi -pokkarin. Nimensä mukaisesti kirjassa oli useita seikkailuita, jotka etenivät lukijan valintojen mukaan.

                Valintoja, valintoja...

                Valintoja, valintoja…

                En ollut ikinä nähnyt mitään niin mahtavaa. Selasin kirjan lähes puhki ja haalin käsiini myös sen jatko-osat sekä Ian Livingstonen Taistelupelikirjat. Sitten löysin roolipelit ja upposin niiden myötä nörttialtaan syvimpään päätyyn.

                Valitse oma seikkailusi -kirjat palasivat mieleen taas testatessani Pleikkarin Beyond: Two Soulsia. Konsepti on täsmälleen sama. Perinteisen pelin sijaan Beyond muistuttaa leffaa, jossa pelaaja tekee valinnat päähenkilöiden puolesta. Osa valinnoista on hyvinkin arkisia, kuten kostaisiko kiusaajilleen, kenet valitsisi kumppanikseen ja hyppäisikö sänkyyn ekoilla treffeillä jne. Osa taas ihan yhtä absurdeja kuin lamavuosien seikkailukirjoissa, kuten antaisiko pohjoiskorealaisen sotilaskuulustelijan kaivaa silmän päästä vai ei..? Hmm ja hmm..

                Diggasin Beyondista. Varsinkin sen alusta. Hahmot olivat kiinnostavia, asetelmat hyvät ja valintoja paljon. En kuitenkaan digannut siitä, miten vähän pelaajan valinnoilla oli painoa. Asiat tapahtuivat aina ennalta määrätyssä järjestyksessä, ja pelaaja sai lähinnä valita miten niihin reagoi. Noloimmillaan kohtaukset sujuivat olankohautuksella. Kirjaimellisesti.

                Vapaammin haarautuva juoni olisi mahdollistanut useampia moninpelikertoja. Nyt yksi sai riittää. Lisäksi tarina oli ihan liian pitkä ja muuten nokkelia kohtauksia oli pitkitetty keinotekoisesti. Esimerkiksi puolivälin paikkeilla oli havaittavissa jo selvää täytemateriaalia, joka ei liittynyt mitenkään pelin muuhun juoneen. Lisäksi kaksi kohtausta tuli kämmättyä ihan vaan epämääräisen ohjattavuuden takia, kun hahmo hoiperteli vahingossa hotspotin ohi ja käynnisti kohtauksen päättävän cut scenen. Loppuratkaisuja oli sentään useita ja viimeistä tallennusta tuli vingutettua ahkerasti, jotta pääsin näkemään niistä suurimman osan.

                Hienona juttuna Beyondista löytyi kaksinpeli, joka sopi teemaan loistavasti. Tyypillisesti toinen pelaajista ohjasti Ellen Pagen näyttelemää Jodieta ja toinen häneen kytkeytynyttä henkiolentoa, Aidenia. Elokuvamaisuutensa ansiosta peli oli oivallista vaimomatskua: tarina oli etusijalla, pelattavuus äärimmäisen yksinkertaistettua napinpainelua ja ohjaaminen onnistui vaimon käteen paremmin sopivalla iPadilla. Ylipitkä tarina ei jaksanut pitää toista osapuolta otteessaan ihan loppuun asti, mutta aika pitkälle päästiin silti. Ja se on paljon se. Moni pelimedia on dumannut Beyondin, koska siitä puuttuu peli. Minä toivon idealle paljon jatkoa, koska se puhaltaa henkeä vanhaan suosikkigenreeni, oman seikkailun valintaan.

                Beyond: Two Souls lyhyesti:

                Ysäri on taas muotia ja interaktiivinen elokuva on tehnyt comebackin. Toteutus haparoi vielä, mutta yritystä ja tunnelmaa piisaa senkin edestä. Kokeilemisen arvoinen tapaus siis.
                (3/5)

                Old Skool -seikkailua autenttisessa muodossaan.

                Old Skool -seikkailua autenttisessa muodossaan.

                Kerro kaverille:

                  Disney Infinity haastaa Skylanderit

                  Testiin tupsahti kiinnostava tuttavuus: Disney Infinity. Näyttää melkoisen suoralta Skylanders-kopiolta, joskin kovemmalla lisenssillä. Voiko tämä epäonnistua? Ja pitääkö nyt alkaa ostella myös noita hahmoja? Jatkuu ensi numerossa!

                  Ihmeperhettä, Monstereita ja kapteeni Jack Sparrow. Voisiko tämä olla hyvä lisenssipeli?

                  Ihmeperhettä, Monstereita ja kapteeni Jack Sparrow. Voisiko tämä olla hyvä lisenssipeli?

                  Kerro kaverille:

                    Skylanders: Swap Force

                    Testaan parhaillaan parin viikon päästä julkaistavaa Skylanders: Swap Force -peliä. Kyseessä on periaatteessa lastenpeli, jonka keskeisenä ideana on yhdistää keräiltävät muovilelut videopelimaailmaan. Leluilla voi siis leikkiä tai niitä voi keräillä vitriiniin talteen, mutta kun ne asettaa pelin mukana tulevan Skylander-portaalinen päälle, pääsee kyseisiä hahmoja ohjaamaan pelissä.

                    Yllättävää kyllä, peli on tosi mainio myös näin aikuisen vinkkelistä. Pari tuntia vierähti ihan liian nopeasti ihan vaan erilaisia hahmoja testaamalla. Pelissä jokaisella skylanderilla on omat erikoistaitonsa, jotka kehittyvät seikkailun edetessä. Kerätty kokemus, raha ja varustus tallentuu suoraan leluihin upotettuun RFID-lastuun. Lelut voi sen jälkeen viedä vaikka kaverin koneeseen, alustasta riippumatta, ja jatkaa siitä mihin jäätiin. Idea on nerokas.

                    Ovelasti jokainen skylander edustaa tiettyä elementtiä, kuten ilmaa, tulta, jäätä jne. Ovelasti sikäli, että peliin on rakennettu lukuisia tasoja, joihin vain sopivan elementin skylandereilla on pääsy. Eli jos plakkarista ei satu löytymään sopivaa skylanderia, ei auta kuin lähteä lelukauppaan hakemaan lisää. Halvimmillaan lisähahmot kustantavat kympin kappale. Isot ja harvinaisemmat lelut ovat tietysti huomattavasti kalliimpia. Swap Forcen erikoisuutena ovat vielä yhdistelmähahmot, joiden ylä- ja alaosia voi vaihdella keskenään. Ja luonnollisesti osa kentistä aukeaa vain tietyllä yhdistelmällä. Ei voi kuin ihailla miten saumattomasti kaupallisuus on saatu peliin mukaan.

                    Swap Force on jo kolmas Skylanders-sarjan peli. Kaksi aikaisempaa osaa ovat nekin loistavia. Tämä on siis jo kolmas vuosi putkeen, kun joudun vastustelemaan halua hakea lisää hahmoja lelukaupasta. Swap Forcen juoni ja yksityiskohdat taitavat edelleen olla embargon alla, joten tyydyn vain toteamaan, että peli vaikuttaa lupaavalta. Tuskin maltan odottaa PlayStation 4 -versiota.

                    Aloituspakkauksessa tulee kolme hahmoa.

                    Aloituspakkauksessa tulee kolme hahmoa.


                    Ninja Stealth Elf, Wash Buckler ja Blast Zone.

                    Ninja Stealth Elf, Wash Buckler ja Blast Zone.


                    Sormet syyhyävät - samainen paketti löytynee monesta pukinkontista tänä jouluna

                    Sormet syyhyävät – samainen paketti löytynee monesta pukinkontista tänä jouluna


                    Pelissä on yhteensä 16 swappihahmoa, mikä tarkoittaa 256 erilaista yhdistelmää.

                    Pelissä on yhteensä 16 swappihahmoa, mikä tarkoittaa 256 erilaista yhdistelmää.

                    Kerro kaverille: